Taidan olla melkoinen söhlääjä, koska taas löytyi omien
arkistojen kätköistä hemmetin vanhoja valokuvia. Näköjään toukokuussa on tullut
pyörittyä tämän kohteen ympärillä. Miksihän en ole tätä aiemmin julkaissut,
koska tämän päivän kohteen ympäriltä löytyneet muut kohteet on kuitenkin
esitelty. Palataan siis vielä kerran Myllykukkulalle ja esitellään
Lappeenrannan kirkon, ruutikellarin, näkötornin ja Nikolain vallien lisäksi
tämä Suomen ratsuväen kunniaksi tehty muistomerkki.
 |
| Suomen ratsuväen muistomerkki |
Willimies on paatunut villin lännen elokuvien harrastaja,
joten kai se armeijavuosien palvelupaikka Lappeenrannan perinteikkäässä rakuunoissakin
oli odotettua? Vanhoja ratsuväen tiloja asuttivat silloin kultaisella
1980-luvulla minun lisäkseni sadat muutkin rakuunat, jotkut kiväärimiehinä ja
parhaimmat kranaatinheitinkomppaniassa. Arvannette, mihin porukkaan Willimies
kuului? Muistona on vissiin vieläkin harteilla pyöreä monttu, minkä se h****tin
kranaatinheittimenputki painoi muistoksi. Ratsuväkiperinteet olivat muutenkin
rakuunoilla jokapäiväiset, kuten oman tupani nimi Lemetti paljastaa. Kuvia
kurkkaamalla teillekin selviää, mistä mokoma nimi on peräisin. Vaan lopetetaan
tämä tyhjänpäiväinen jaarittelu ja mennään asiaan!
Myllykukkulalla Mannerheiminkadun varrelta löytyy siis tämä lähes unohtamani muistomerkki. Kyseessä ei ole mikään yksittäinen kivipaasi, vaan laajempi kokonaisuus, mikä muodostaa Breitenfeltin taistelun taisteluryhmityksen. Tämän takia julkistamistilaisuudessa muistomerkin juurelle sijoitettiin pussillinen multaa Breitenfeltin taistelukentän alueelta. Mainitaan nyt, että se sijaitsee Saksassa, missä suomalaiset ratsusotilaat suorittivat palvelustaan 30-vuotisessa sodassa 1600-luvulla. He olivat niitä pelättyjä pienillä hevosilla ratsastavia hakkapeliittoja, joiden taisteluhuutoa ”Hakkaa päälle” saksalainen sotapäällikkö Pappenheimkin oppi pelkäämään.
Muistomerkkikokonaisuus on sijainnut paikalla aina vuodesta
1963 lähtien, jolloin tämä Wäinö Aaltosen suunnittelema Suomen Ratsuväen
muistomerkki paljastettiin. Sen pystyttämisestä vastasivat Lappeenrannan
kaupunki, Suomen ratsuväessä palvelleet ja taistelleet sekä heidän ystävänsä.
Paljastustilaisuudessa oli mukana arvovaltaista väkeä. Silloinen
puolustusvoimien komentaja jalkaväenkenraali Simelius, sekä itsekin ratsuväessä
palvellut kenraali Adolf Ehrnrooth. Heistä jälkimmäinen vastasi ratsuväen
lakkauttamisesta vuonna 1947 ja paikkana oli tietenkin Lappeenrannan
varuskunnan keskuskenttä. On mahtanut miehen harteilla olla melkoinen
painolasti, kun hänen on pitänyt päättää monisatavuotiset kunniakkaat ratsuväen
perinteet?
Muistomerkki koostuu maahan asetetuista kivilaatoista,
joihin on kaiverrettu suomalaisen ratsuväen kunniakkaimpien taistelupaikkojen
nimiä. Kaikkia taistelupaikkoja ei ole tilan puutteen voitu esitellä, mutta 39
taistelupaikkaa Wallhofista Ilomantsiin on mainittu. Elinkaarensa aikana
ratsuväki osallistui 23 sotaan ja 263 taisteluun, voittaen näistä useimmat.
Kyseessä on siis valiojoukko, joka taisteli Ruotsin kuninkaan, Venäjän keisarin
ja Suomen tasavallan puolesta eri puolilla Eurooppaa herättäen pelkoa ja
kunnioitusta.
Maahan asetettujen kivilaattojen välissä on korkea kivipaasi, jonka toiselle puolelle Aaltonen on veistänyt Ylämaan spektroliitista reliefin, joka esittää taistelevia ratsukkoja 30-vuotisen sodan ajalta. Reliefin alle on kaiverrettu seuraava teksti:
”Suomalaisen soturin johtotähtinä ovat
kautta miespolvien olleet
usko, vapaus, kunnia ja isänmaa
niin on oleva ajasta aikaan.”
Patsaan toiselle puolelle on sen sijaan kaiverrettu
suomalaisten ratsuväen joukko-osastojen nimet vuosilta 1617-1947. Vaikka
ratsuväki onkin jalkautettu, niin sen kunniakkaat perinteet elävät silti
vieläkin. Lappeenrannassakin näkyy kaikissa suurissa tilaisuuksissa ratsuväen
edustajat hevosineen, luurankotakeineen ja miekkoineen.
Hakkaa päälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita